Suomen Kennelliitto katsoi asiakseen puuttua Ylöjärven Sanomissa positiivisesti kuvailtujen ”koirasusien” vuoksi. Ja huh huh mitä kakkia näinkin arvostettuina pidetyt kirjoittajat ovat suoltaneet näppäimistöltään.
En nyt oikein pääse yli tästä, että jalostusasiantuntija ei ilmeisesti ymmärrä edes genetiikan perusteita, monimutkaisemmista asioista puhumattakaan. Ja ettäkö koira olisi mutatoitunut viljansyöjäksi? Tähän on vaikea keksiä edes sanottavaa, kun tekstiä lukee vain monttu auki.
Tai mitä sanotte tuosta että F5 polven eläimessä, kun sukutaulussa on vain yksi susi, on susiprosentti 3,125. Että tällainen yksinkertainen matematiikka (100/32 eli 100% jaettuna 5. polven esivanhempien lukumäärällä – havainnollistava kuva) toimisi genetiikan kanssa? Onko Katariina Mäki aivan hullu? Kuka enää ottaa häntä vakavasti?
F1 risteytys saa toki puolet alleeleistaan susi-vanhemmalta ja puolet koira-vanhemmalta, joten se on sitä helppoa matematiikkaa. Mutta F1 eläin ei toki jätä jälkeläisilleen mitään tiettyä määrää susi- tai koiravanhemmaltaan perittyjä alleeleja. F1 eläimellähän on sekä että, joka geenissä on toinen alleeli sudelta ja toinen koiralta. Se on sattumaa, mitä F2 eläin saa enemmän, ja millaisiin geeneihin. Saako se koiralta peräisin olevan alleelin samaan geeniin molemmilta vanhemmiltaan, vai saako se suden alleelin. Sehän voi saada vaikka miten moneen geeniin sen suden alleelin. Ei siellä ole mitään mekanismia laskemassa että heetkinen, tämän enempää sutta en voikaan jakaa, nyt tulee vain koira-alleeleja tästä eteenpäin, hahaa! Sama sattuma jatkaa kulkuaan kun F3 eläin syntyy, ja F4, kunnes tulee F5. Tämä on vielä niin alkeellista genetiikan tasoa että taidan vain jatkaa monttu auki Katariina Mäen asiantuntijuuden edessä.
Koirasudethan eivät myöskään ole mikään uusi juttu, vaan niidenkin taustalla olevat sudet lienevät pääsääntöisesti hyvin pitkään tarhattuja eläimiä. Tarhaaminen muuttaa eläimiä. Ne kesyyntyvät – myös geneettisesti. Esimerkiksi tarhatun ketun laji on se ihan sama villinä luonnossa elävä kettu – mutta tarhakettu ei ole enää pitkään aikaan ollut villieläin.
Korkeintaan joku karkkilalainen voi kuvitella että on hyvä idea hankkia mihinkään tarkoitukseen ihan villi susi.
Susikoirakasvattaja – tai ehkä koirasusikasvattaja viimeaikaistenkin pentuilmoitusten johdosta – Jenni Korhonen kirjoitti Kennelliitolle pitkän ja jopa hyvin asiallisen vastauksen. Kirje löytyy kennelin Facebook-sivulta julkisena joten en vaivaudu pitkää tekstiä tänne lainaamaan.
Ei tiedä kumpaa uskoa, Kennelliittoa vai alan harrastajia, taitaa tuumia jo lehden päätoimittajakin. Aiheeseen liittyvä pääkirjoitus vielä Kennelliiton tekstin jälkeen.
